Toimitusketjujen lyhentäminen on kaikkien etu 0

Kun asioita näkee omin silmin, oppii ymmärtämään uudella tavalla. Thaimaan matkalla opin näkemällä ja kuuntelemalla lisää siitä, miksi toimitusketjut ovat niin pitkiä.  Ymmärrykseni siitä, että toimitusketjujen lyhentämistä varten pitää tehdä paljon yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa, vain vahvistui.

Rainbow tonnikalatuotteen toimituksessa ei S-ryhmän ja tehtaan välillä ole välikäsiä: ostamme tuotteet suoraan thaimaalaisilta tonnikalatehtailta, jotka ovat kuulemamme ja näkemämme mukaan selvästi lähteneet parantamaan työntekijöidensä oloja. Hyvänä esimerkkinä tästä on pitkäaikainen päätoimittajamme Thai Union.

Myös purkitetun Rainbow ananaksen ostamme suoraan tehtailta. Esimerkiksi suurin toimittajamme Siam Foods viljelee suuren osan ananaksestamme joko itse tai viljelyttää sen sopimustuottajilla. Harmiksemme kuitenkin esimerkiksi mehujen raaka-aineilla on merkittävästi pidempi toimitusketju, jossa moni välikäsi on mukana.

Kalastusalusten ongelmat tiedossa

Mutta tonnikalaraaka-aineen polku tehtaalle onkin pidempi. Raaka-ainetta ei kalasteta Thaimaan lähivesiltä vaan tonnikalaa tulee tehtaalle kaikilta maailman valtameriltä, muun muassa Tyyneltämereltä ja Intian valtamereltä, jopa Atlantilta. Yleisesti tuote joudutaan hankkimaan taiwanilaisilta tai japanilaisilta välittäjiltä, jotka pitävät käsissään kontakteja kalastuslaivastoihin, eivätkä päästä tehtaita suoraan kontaktiin kalastusalusten kanssa. Epäselväksi jää, kuinka suuri osa tonnikalan hinnasta päätyy näiden välittäjien taskuihin. Joka tapauksessa kalastusalusten henkilöstön palkkaus ja kohtelu ovat YK:n mukaan kansainvälisesti merkittävä ongelma.

EU:n työ kalakantojen pelastamiseksi auttaa toimitusketjun avaamisessa, koska pyyntitodistuksissa pitää olla kalastusalue sekä kalastusaluksen nimi. Thaimaalaiset tavarantoimittajat yrittävät hyödyntää näitä tietoja, jotta pääsisivät oikaisemaan ketjua.

Ketjuja pitää lyhentää

Mutta miksi toimitusketjut ovat sitten niin pitkiä? Taustalla ovat pitkälti vanhat totutut tavat ja perinteet, jotka olivat olemassa jo ennen kuin elintarvikkeiden kauppa selkeästi globalisoitui. Myös aasialaisella kulttuurilla on oma osansa, joskin samaa ongelmaa on kaikissa maanosissa: Hevosenlihaskandaalin raaka-aineen väärentämisineen me eurooppalaiset saimme synnytettyä ihan itse. Kukaan välikäsi ei halua luopua omasta, ”ansaitusta” paikastaan toimitusketjussa, vaikka maailma muuttuu. Ja tosiasiassa erimaalaisia toimijoita voi syyttää laiskuudesta uusien, tehokkaampien toimintatapojen etsimisessä. Vain niitä ketjun toimijoita tarvitaan, jotka aidosti tuottavat lisäarvoa.

Toimitusketjun pitää olla lyhyempi jo lähitulevaisuudessa. Sitä kautta voidaan varmistua tuotteiden eettisyydestä ja jäljitettävyydestä. Samalla toimitusketjun tehokkuus paranee ja kuluttajille voidaan tarjota parempaa laatua entistä kilpailukykyisemmin hinnoin.

Alkuperämaan alkutuotannolla sekä teollisuudella pitää olla mahdollisuus saada parempi korvaus tuotteestaan ja työstään, jolloin myös työntekijöille voidaan taata nykyistä kohtuullisempi toimeentulo. Ketjujen lyhentäminen ja läpinäkyvyyden parantaminen sekä tuotteiden saatavuuden varmistaminen on kaikkien vähittäiskauppaketjujen intressi. Maailmantalous on jo nyt muuttunut, ja globaali keskiluokan kasvu on nostanut merkittävästi elintarvikkeiden kysyntää.

Ketjujen lyhentäminen ei ole helppoa, mutta jo nyt meillä on hyviä esimerkkejä siitä, miten sitä saadaan aikaan määrätietoisella ja tavoitteellisella yhteistyöllä yhdessä alkuperämaan toimijan kanssa.

Twitter: @jsimolin

Kuva: Jari Simolin

Mitä mieltä sinä olet?