Muuta lihaan verrattavaa ainesta 0

Lihatuotannon hiilijalanjälki on suuri. Siitä syystä ruhon mahdollisimman kattava hyödyntäminen on taloudellisesti ja eettisesti järkevää. Lainsäädännössä määritetään yksityiskohtaisesti, mitä osia ruhosta voidaan hyödyntää ihmisravinnoksi, mikä osa voidaan käyttää lemmikkieläintenruokiin tai rehuksi ja mikä on teurasjätteeksi päätyvää ainesta.

Ekologista koko ruhon hyödyntämistä on tehty jo vuosisatoja. Parhaimmat ruhon osat on osattu hyödyntää sellaisenaan tuoreena tai kuivaamalla ja muista ruhon osista on valmistettu esimerkiksi makkaroita, lihahyytelöitä ja -säilykkeitä.

Monet suomalaiset perinneruoat – veripalttu, mykykeitto, maksalaatikko, klimppisoppa, veriletut ynnä monet muut – ovat kehittyneet halusta ja tarpeesta hyödyntää koko arvokas eläin teurastuksen jälkeen. Ruokakulttuuri on kuitenkin aikojen saatossa muuttunut ja nopeat, helpot sekä edulliset valmisruoat ovat pikku hiljaa syrjäyttäneet perinneruokia.

Kun ruoka ostetaan valmiina marketin hyllystä, vieraannutaan helposti valmistusprosessista ja raaka-aineista. Prosessoitujen, lihaa sisältävien elintarvikkeiden ainesosat hämmentävät kuluttajia. Hevosenlihaskandaalin tai amerikkalaisen kananugettitutkimuksen tapaiset ruokakohut vaikuttavat kuluttajien mielikuviin luoden epäilystä, että Suomessakin tuotteisiin päätyisi sellaisia raaka-aineita, joita ei kerrota ainesosaluettelossa.

Ainesosat luetellaan pakkauksessa

Pakkausmerkinnöissä käytettävät ilmaisut ”muu lihaan verrattava ainesosa” ja ”koneellisesti erotettu liha” lisäävät osaltaan tätä hämmennystä. Lihalla tarkoitetaan luurankolihaksia, pallealihaa ja puremalihaksia sekä niihin tietyissä määrin kiinnittynyttä rasvaa ja sidekudosta.

Muut ruhon elintarvikekäytössä sallitut osaset on nimetty lihaan verrattaviksi ainesosiksi ja niiden yhteismäärä on joissakin tuotteissa ilmoitettu prosenttilukuna ainesosaluettelon lopussa lihapitoisuuden lisäksi. Käytännössä tämä ryhmä on sisältänyt tietyt elimet (kuten  kieli, sydän, maksa ja munuainen), silavan (sian nahanalainen rasvakudos), kamaran (sian syötävä nahka), siipikarjan nahan ja päänlihan. Myös koneellisesti erotettu liha on katsottu lihaan verrattavaksi ainesosaksi.

Lainsäädäntöä on kuitenkin hiljattain päivitetty ja termi ”muu lihaan verrattava ainesosa” poistuu pikku hiljaa. Jatkossa pakkauksista ei siis löydy enää erillistä mainintaa prosentuaalisesta yhteismäärästä tällaisille ainesosille. Kaikki tuotteen valmistuksessa käytettävät ainesosat luetellaan pakkausmerkinnöissä omilla nimillään pitoisuuden mukaan alenevassa järjestyksessä. Myös eläinlaji mainitaan tässä yhteydessä.

Ammattitaitoista lihanleikkaamista

Ruhon paloittelu on käsityötä, jossa ammattimaisesti veistä käyttävät lihanleikkaajat erottelevat ruhon eri osaset toisistaan.

Koneellinen lihan erottelu viimeistelee ruhon hyödyntämisen. Käytännössä koneellisessa erottelussa otetaan talteen veitsellä tehdyn ruhon paloittelun jälkeen luun pintaan jääneet viimeiset lihapalaset.

Käytetyin mekaaninen menetelmä on niin sanottu painemenetelmä, jossa liha kuoritaan mäntää käyttäen paineen avulla luun pinnasta talteen. Menetelmästä johtuen eroteltu liha on rakenteeltaan hyvin hienojakoista, ja se onkin erinomaisesti hyödynnettävissä muun muassa makkaroissa ja valmisruoissa.

 

Teksti: Tanja Talvenheimo, tuotelaatupäällikkö, S-ryhmän päivittäistavarakaupan ketjuohjaus
Kuva: Thinkstock

Mitä mieltä sinä olet?