Lohikantojen turvaaminen on yhteinen tavoite 9

Muistan kuinka ensimmäisen kerran vastasin kyselyyn kalatuotteiden hankinnasta vuonna 2006. Silloin kiinnostuksen kohteena oli tonnikala. Tästä sai alkunsa kalalajien tarkastelu kestävän kehityksen näkökulmasta.

Sinievä- ja keltaevätonnikala poistuivat S-ryhmän ketjuvalikoimasta jo vuosia sitten. Vuonna 2009 teimme ensimmäisen kerran kalatuotteiden valikoimia ja hankintaa koskevat periaatteet ja kriteerit.  Jo silloin yhtenä kantavana ajatuksena oli, että asioista pitää keskustella keskeisten sidosryhmien kanssa ja arviointia pitää tehdä useisiin lähteisiin perustuen.

Viime vuosi oli käänteentekevä kotimaisten uhanalaiseksi luokiteltujen lajien osalta. WWF julkaisi päivitetyn version kalaoppaasta, jossa vaellussiika ja Itämeren villi lohi nostettiin punaiselle listalle eli vältettävien lajien joukkoon.

Päädyimme pitämään kyseiset lajit valikoimissa, sillä molempien lajien osalta kalastus kohdistuu paljon myös istutettuihin kantoihin. Tulimme myös siihen tulokseen, että kotimaisten lajien osalta tarvitaan laajempaa keskustelua ja yhteisymmärrys, jotta niille voidaan määritellä tarkempia kriteerejä. Isona yrityksenä me katsoimme erilaisten boikottien sijaan parhaaksi rakentaa yhteistyötä kaikkien toimijoiden välillä niin, että lohen kannalta paras malli saavutettaisiin.

Olemme sitoutuneet vuosittain tarkastelemaan omia linjauksiamme, mikäli kalakannoissa tapahtuu muutoksia.

Kalakantojen turvaamista yhdessä

S-ryhmä on ollut mukana hakemassa ratkaisuja lohen ja meritaimenen tilan parantamiseksi maa- ja metsätalousministeriön työryhmässä. Vuoden 2012 lopussa perustetussa lohi- ja meritaimentyöryhmässä saman pöydän ääreen kokoontuivat kalastajat, kalakaupan toimijat, viranomaiset, ympäristöjärjestöt ja energiateollisuuden edustajat, yhteensä yli kaksikymmentä eri tahoa.

Työryhmän käymä keskustelu kokouksissa oli välillä hyvinkin voimakasta ja tunteita herättävää. Tärkeintä tällaisessa työssä on kuitenkin avoin, rakentava ja toisia arvostava vuoropuhelu. Vastakkainasettelu ei auta vaan kaikkien pitää nähdä yhteinen tavoite, joka hahmottui mielestäni jo työn alkuvaiheessa: löytää toimenpiteitä, joilla turvataan elinvoimaiset luonnonvaraiset lohi- ja meritaimenkannat ja kantojen kestävä hyödyntäminen.

Minulle oli yllätys, kuinka heikosti eri tahot tunsivat Suomen kasvi- ja eläinlajien uhanalaisuusluokituksen. Kaikki puhuivat pelkästään WWF:n kalaoppaasta. Me olemme tottuneet käyttämään ympäristöministeriön uhanalaisuusluokitusta ensisijaisena lähteenä arvioitaessa kotimaisten kalalajien kestävyyttä.

Totesin työn alkuvaiheessa, että vastuullisena toimijana kaupan on huomioitava asiassa ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen vastuu eli niin maa- ja metsätalousministeriön kuin ympäristöministeriön näkökulma.

Kauppa on kuluttajan asialla

Olen viimeisen vuoden aikana oppinut paljon lohikantojen tilasta ja niihin vaikuttavista tekijöistä. Sekakantakalastus, rasvaeväleikkaukset, kutukantatavoitteet ja kiintiöiden muodostaminen ovat nyt tuttuja asioita. Välillä työryhmässä on keskusteltu hyvin yksityiskohtaisista asioista ja oma ammattitaitoni ei ole välttämättä riittänyt tuomaan lisäarvoa jokaiseen työryhmän esittämään toimenpiteeseen.

Pidin kuitenkin erittäin tärkeänä asiana olla läsnä; kuunnella, oppia ja tuoda esille kaupan sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen.  Meidän tehtävämme on myös olla kuluttajan asialla. Kaiken ryhmässä opitun jälkeen pystymme jatkossakin kokonaisvaltaisesti arvioimaan, miten voimme parhaiten auttaa turvaamaan lohikantojen kestävä kalastus ja toisaalta tarjoamaan kuluttajille kotimaista kalaa.

Työryhmän mietintö valmistui viime viikolla. Seuraavaksi punnitaan todellinen sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen. On selvää, että työn lopputulos on useiden näkökulmien kompromissi. Silti kaikkien tulisi sitoutua toimenpiteiden käytäntöön viemiseen. On valitettavaa jos pitkän yhteisen työskentelyn jälkeen vastakkainasettelut eri intressiryhmien välillä jatkuvat.

S-ryhmä sitoutuu kestäviin kalakantoihin

Olen pohtinut paljon kaupan roolia luonnonvaraisten lohikantojen tilan turvaamisessa. Kalastuskiintiöiden päätöksiin emme voi suoraan vaikuttaa, mutta tuemme kiintiöiden asettamista kestävälle tasolle, sillä näin varmistetaan kalakantojen kestävä hyödyntäminen.

Tärkeiden elinympäristöjen ja vaellusreittien kunnostus ja suojelu eivät myöskään ole suoraan kaupan vastuulla, mutta tätä kehitystä tuemme, sillä se on avainkysymys lohikantojen lisääntymiselle.

Mitä sitten voimme konkreettisesti tehdä? Esitetyistä toimenpiteistä istutettujen kalojen rasvaeväleikkaus mahdollistaa tulevaisuudessa valikoivan kalastuksen ja tuo sitä kautta kaupalle selkeän kriteerin villin lohen ostoon. Voimme myös jatkaa tiivistä vuoropuhelua eri sidosryhmien kanssa ministeriön työryhmän työn jälkeenkin. Työtä kestävien kalakantojen eteen on tehtävä yhteistyössä jatkossakin ja S-ryhmä haluaa olla mukana.

 Kuva: Lauri Mannermaa

infokuva

Teksti: Lea Rankinen, S-ryhmän vastuullisuusjohtaja

9 vastausta artikkeliin Lohikantojen turvaaminen on yhteinen tavoite

  1. Ilkka Luoma sanoo:

    Eipähän noissa istutuslohikannoissa mitään turvaamisen tarvetta ole.Siimanvispaajat vaan on onnistunu saamaan aiheen täysin sivuraiteelle ja kauppaa on aina helppo uunottaa.

  2. JP sanoo:

    Ilkka Luomalla ei näytä olevan kalojen biologiasta ja todellisesta lohikantojen tilasta hajuakaan. Eikä kyllä näytä olevan merikalastuksen kalojen kantaryhmäosuuksistakaan tietoa.. Tutkimukset kertovat, että liki 90% ammattikalastuksen lohisaaliista on luonnonkudusta peräisin olevia kantoja. Sekakantakalastus siis estää heikkoja kalakantoja elpymästä. Tornionjoen lohi kestäisi jonkinlaista ammattikalastusta, mutta esimerkiski ahvenanmaalla tai vaikka vaasan edustalla ammattikalastaja ei taatusti tiedä minkä joen kantaa kalastaa. Samaan syssyyn menee iijoen, kiiminkijoen, kuivajoen, simojen jne jne erittäin heikossa tilassa olevat lohet. Ammattikalastajat toitottaa isoon ääneen juuri tuollaista propakandaa ymmärtämättä sitä tosiseikaa, että he ampuvat iseään jalkaan samalla kun estävät kalakantoja elpymästä. Istutuslohet ei yksinkertaisesti selviä joka varmasti johtuu osittain myös suuresta laitostumisesta. Mitä ammattikalastajat sitten kalastavat kun istutuslohen smolttikuolleisuusprosentti on 100% ja kalastetaan ylitehokkaasti sekakantoja jolloin lopputulemana on että tornionjoenkin vahva kanta saadaan taas takaisin henkitoreisiin.

    Ennen kuin lauot noin mauttomia kommentteja, niin suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan tutkittuun tietoon. Kaiken päätöksenteon pohjana tulisi olla ehdottomasti tutkittu tieto. Monesti päättäjät tekevät kuitenkin kompromisseja ja yleensä kompromissit eivät edesauta asioita lainkaan, vaan lopputulemana on huono päätös joka ei palvele ketään. Sekakantakalastukseta päästäisiin eroon siten, että pyynti keskitettäisiin vahvojen lohijokien suualueelle. Kiintiöt määriteltäisiin joen kantokyvyn mukaan vaikka että jokeen on päästävä X määrä lohia kutemaan ja tästä ylijäävästä määrästä ammattikalastajat saavat kalastaa vaikka 50% ja joessa vapaa-ajanakalastajat 50%. Tällä tavalla ei uhattaisi muita heikossa tilassa olevia kantoja ja pyynti saisi jatkua ilman että uhattaisiin edes sen kyseisen joen lohikantaa.

  3. Lauri Suomalainen sanoo:

    Toivottavasti saamme ostaa parasta lähiruokaa joka antaa työtä suomalaisille, eli kotimaista maistuvaa lohta.
    Norjalainen lohi on on usein vanhaa ja epäeettisesti tuotettuakin, norjan villilohi vaarantuu kassikarkulaisista.

  4. Korhola Ville sanoo:

    Kuinka turvaatte lohikantoja jos kuitenkin edelleen ostatte myös ei eväleikattua lohta/taimenta? Ilman oikeaa toimenpidettä kuulostaa lähinnä ”korulauseilta”.

  5. JP sanoo:

    Itse olen sitä mieltä, että kun puhutaan uhanalaisesta kalalajista ja niiden osakannoista, niin eri intressiryhmien näkemykset tulisi olla toisisijaisia. Kyllä tutkittu tieto on se mitä pitäisi pitää lähtökohtana uhanalaisten lajien suojeluun. Nyt on saatu aikaiseksi laiha kompromissi joka ei todellisuudessa auta uhanalaisia osakantoja laisinkaan eikä vähennä sekakantakalastusta.

    Tornionjoki on ainoa jonka lohikantaa voisi kalastaa jonkinlaisia määriä kestävästi niin ammatikalastajien toimesta kuin vapaa-ajankalastajien toimesta. Ongelma on se, että merellä tapahtuva kalastus ottaa tornionjoen lohen lisäksi esimerkiksi, simojoen, iijoen, kiiminkojoen, kuivajoen jne lohikantoja jotka käytännössä eivät kestäisi pyyntiä lainkaan. Ongelma poistuisi jos pyynti tapahtuisi vahvojen lohijokien jokisuussa ja joessa, jolloin siis tiedetään tasan tarkkaa minkä joen kantaa pyydetään eikä uhattaisi muiden jokien kantoja.

    Muutenkin kun puhutaan itämeren lohesta niin S-ryhmän olisi hyvä mainita, ettei sitä tulisi syöttää lapsille, raskaana oleville tai hedelmällisessä iässä oleville lainkaan sen sisältämien erittäin suurien ympäristömyrkkyjen (dioksiini ja PCB yhdisteet) takia.

    Suomella, Ruotsilla ja Latvialla on eu:lta saatu erityislupa myydä tätä myrkyllistä tuotetta kansalaisilleen, mutta sillä ehdolla, että maat tiedottavat kansalaisilleen näistä myrkyistä ja niiden aiheuttamista haitoista (lisääntymishäiriöt, kehityshäiriöt jne jne)…

    Ruotsi on omalta osaltaan hoitanut tiedotuksen suuresti mediassa, linja-atuopysäkeillä, elokuvateattereiden alkumainoksissa jne ja siellä ei itämeren myrkyllinen lohi ja taimen mene enää kansalaisille kaupaksi. Suomi ei ole tiedotusta vieläkään tehnyt joten suomeen tuodaan ruotsinkin lohet. Suomalaiset kuluttajat (äidit, isät, isovanhemmat) syöttävät jälkikasvulleen ja tuttavilleen hyvässä uskossa tätä suomalaista lähikalaa terveellisenä ravintona, vaikka todellisuudessa he syöttävät hyvin myrkyllistä tuotetta tietämättään läheisilleen.

    Itseasiassa itämeren lohta ei saa syöttää edes sioille ruuaksi koska sen sisältämät myrkyt siirtyisivät sianlihaan ja siitä edelleen ihmiseen, mutta kalaa saa myydä suoraa ihmiselle vaikka nämä myrkyt siirtyvät samalla tavalla suoraan ihmiseen ja sitä kautta sikiöihin ja lapsiin.

  6. ei ituhippi sanoo:

    Jaaha vihervasuri kalanhalaajat jo paikalla myrkkyineen.
    Tää on kyllä oikeen terroristiporukka!
    Kovin kelpaa Tornion lohi syötäväksi 😀

  7. S-ryhmä Sanni Pekkala sanoo:

    Hei ja kiitos kommenteista!

    Itämeren lohen tilan parantamiseen tarvitaan monia keinoja ja toimijoita. Tärkeää on, että kaikki työryhmässä mukana olleet tahot lähtevät aktiivisesti edistämään esitettyjä toimenpiteitä.

    Lohenpoikasten eväleikkaus on yksi toimenpide, joka tulevaisuudessa mahdollistaisi sen, että kauppa voisi ostaa vain eväleikattua lohta. Lisäksi tarvitaan esimerkiksi elinympäristöjen ja vaellusreittien kunnostusta, jotta turvattaisiin luonnonkantojen lisääntymismahdollisuudet.

    Meritaimenta ei S-ryhmän valikoimissa ole lainkaan. Itämeren lohen syönnille on Evira antanut omat suosituksensa, jotka löytyvät täältä: http://www.evira.fi/portal/51466.

    Terveisin,

    Sanni Pekkala
    kehityspäällikkö
    S-ryhmän Vastuullisuus ja osuustoiminta -yksikkö

Mitä mieltä sinä olet?