Lisäaineiden pelko on turhaa 2

Epäilyttävä. Etova. Epäeettinen. Eliminoitava. Epäaito. Lisäaineet puhuttavat ja aiheuttavat usein pelkoja tai hämmennystä tiedonpuutteen takia. Kuluttajalle tulvii tietoa monista eri kanavista, eikä kaikki tieto suinkaan ole totta. Usein liikutaan uskomusten ja mielikuvien varassa. Mitä lisäaineet oikeasti ovat ja miksi niitä elintarvikkeisiin lisätään?

Usein elintarvikkeiden vierasaineet sekoitetaan lisäaineisiin. Lisäaineet lisätään aina tarkoituksella, vierasaineet ovat joutuneet tuotteisiin vahingossa. Vierasaineita ovat esimerkiksi raskasmetallit, dioksiinit, tarkoituksettomasti elintarvikkeisiin joutuneet pestisidijäämät tai pilaantumisen seurauksena syntyneet homemyrkyt. Lisäaineita eivät ole myöskään elintarvikkeen valmistusaineet tai niihin käytetyt mausteet, eivätkä elintarvikkeisiin ravitsemuksellisessa tarkoituksessa lisätyt vitamiinit tai kivennäisaineet.

Lisäaineiden käytölle tulee aina olla perusteltu teknologinen tarve ja siitä tulee olla hyötyä kuluttajalle. Lisäaineilla parannetaan elintarvikkeiden turvallisuutta lisäämällä niihin mikrobien kasvua estäviä säilöntäaineita. Lisäaineilla aikaansaadaan tuotteeseen haluttu rakenne, tarjotaan energiasisällöltään kevyempi vaihtoehto, tai voidaan tehdä tuote kuluttajalle houkuttelevammaksi. Kukapa haluaisi juoda kokiksensa valjun värittömänä, ilman lisättyä mustaa sokerikulööriä (E 150)? Peruselintarvikkeisiin ei saa lisätä lisäaineita, joten esimerkiksi maidosta, vihanneksista tai jauhelihasta ei E-koodeja voi löytyä. Lisäaineilla ei luonnollisesti saa myöskään peittää virheitä.

Laki määrittelee lisäaineiden käytön

Jokaisessa EU-maassa noudatetaan samaa elintarvikelisäaineita koskevaa lainsäädäntöä. Se määrittelee elintarvikkeissa hyväksytyt lisäaineet, niiden käyttömäärät ja miten ne merkitään pakkauksiin. Tuotteen valmistuksessa käytetyt lisäaineet ilmoitetaan aina pakkauksen ainesosaluettelossa. Pakkausmerkinnässä tulee olla sekä kuvaava ryhmänimi  että lisäaineen nimi tai vaihtoehtoisesti E-koodi.

Jokainen E-koodin saanut lisäaine on läpikäynyt tarkan ja perusteellisen turvallisuusarvioinnin EU:ssa, ja myös sen mahdolliset haittavaikutukset on arvioitu. Aineiden turvallisuus arvioidaan kansainvälisissä riippumattomissa asiantuntijaryhmissä, joita ovat Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives  ja EU:n elintarvikealan tiedekomitea.

Jos lisäaineella on todettu haitallisia vaikutuksia suurissa määrin käytettynä, on lisäaineelle määritetty niin sanottu ADI-arvo (Acceptable Daily Intake), joka tarkoittaa suurinta hyväksyttyä määrää, jonka voi nauttia päivittäin ilman haittavaikutuksia.

EU edellyttää, että kansalaisten lisäaineiden saantia seurataan. Suomessa lisäaineiden saanti ei ole ongelma, sillä niiden saanti on seurantojen mukaan vähentynyt säännöllisesti. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA  arvioi lähivuosina uudelleen lisäaineiden turvallisuutta uusimman tutkimustiedon valossa.

Suurin osa lisäaineista on luonnossa

Elintarviketeollisuus käyttää lisäaineita elintarvikkeisiin harkitusti ja perustellusti, sekä lainsäädäntöä noudattaen. Turhia lisäaineita ei tuotteisiin laiteta. ”Luonnollisuustrendi” on päivän sana, mutta mitä luonnollisuus oikeastaan tarkoittaa? Sitä on tieteellisesti vaikeaa määritellä, eikä sitä lainsäädännössäkään tunneta.

Tuotteita mainostetaan sillä, mitä ne eivät sisällä.  Jos leikkelepaketin kyljessä lukee ”ei sisällä natriumglutamaattia”, pitäisikö reiluuden nimissä tomaattilaariin tai parmesan-juuston kylkeen laittaa lappu ”sisältää natriumglutamaattia”, koska nämä molemmat sitä luontaisesti samaa sisältävät? Hedelmä- ja vihannesosastolla saisi laputtaa myös esimerkiksi omenan pitkällä ainesosaluettelolla, se kun on oikea lisäainepommi sisältäen luontaisesti sakeuttamisainetta eli pektiiniä (E 440), askorbiinihappoa eli C-vitamiinia (E 300), sekä omenahappoa (E 296).

Arvioiden mukaan noin kaksi kolmasosaa elintarvikkeissa käytetyistä lisäaineista esiintyy luonnossa tai ihmisen elimistössä. Lisäainepelkoon ei siis ole aihetta. Lisäaineet varmistavat käyttämiemme tuotteiden turvallisuuden, säilyvyyden ja aistittavan laadun. Valitkaamme ruokamme kaupan hyllyiltä monipuolisesti ja terveellisyysperiaatteet mielessä, mutta ilman turhaa hysteriaa syömistämme E-koodeista.

Lisätietoa lisäaineista Eviran sivuilta.

 

Kuva: Thinkstock

 

infokuva

Teksti: Laura Vettenranta, tuotelaatupäällikkö, S-ryhmän päivittäistavarakauppa

2 vastausta artikkeliin Lisäaineiden pelko on turhaa

  1. Teme sanoo:

    Itsekin tiedät, että luonnonmukaiset tuotteet tulevat suoraan luonnosta. Sienet marjat jne. Aivan turhaa puolustella lisäaineita, jotka ovat halpoja ylijäämiä, joita tungetaan ”aidon” tuotteen mukaan. Kun asiakas menee kauppaan, niin hän on mielestäni oikeutettu saamaan sitä mitä myyntilapussa lukee. Ihan ilman tollisia lisäaineita. Jos ei sitä Suomessa pian tajuta, niin meikäläinen muuttaa Saksaan tai Venäjälle, joissa on sentään huomattavasti kehittyneempi laadun valvonta ja kaikki asumista/verotusta myöden halvempaa.

  2. Raija Reponen sanoo:

    En vastusta lisäaineita hysteerisesti, mutta esim.pelkästään ulkonäkösyistä en niitä kannata. Kyllä ihmiset oppivat syömään vähän harmahtavia herneitä kirkkaan vihreiden sijaan, jos heille kerrotaan, että ne ovat luonnolisen värisiä. Ja tuo natriumglutamaatti sitten: sitä on luonnostaan esim. tomaatissa, mutta kun sitä lisätään keinotekoisena esim. lihajalosteisiin, valmistajan tavoite on vain saada ihmiset syömään enemmän, kun maistuu niin… Muistan lapsuuden lihaliemen, ennen kuin se alettiin valmistaa pääsääntöisesti hiivauuttesta ja natriumglutamaatista. Lihaliemi maistui yrteille (lipsitkka pääosassa) ja juureksille. Aivan jotakin muuta kuin nykyiset liemet..

Mitä mieltä sinä olet?