Vieraskynä: Halvempaa vai vastuullisempaa ruokaa? 3

Lehmät laitumella

Ruoka on meille kaikille tärkeä asia. Se on paitsi elintärkeää ravintoa, myös keskeinen osa elämän nautintoja ja kulttuuriamme. Sana kulttuurihan on peräisin latinan kielen sanasta colore, joka tarkoittaa maanviljelyä.

Vaikka kaupungistumisen ja ruuantuotannon tehostumisen myötä monien yhteydet maatiloille ovatkin katkenneet, on ihmisillä kaikkialla maailmassa side paikalliseen ruokakulttuuriin, jonka perustana on ruuan alkuperä. Omista raaka-aineista tuotetun ruuan ja juoman tärkeyden huomaa kouriintuntuvasti matkustaessa Välimeren maissa. Tuoreet raaka-aineet, keittotaito ja perinteet ovat näissä maissa yleinen ylpeyden aihe. Ja mikseivät olisi sitä myös täällä meillä?

Suomessa eritoten oman maakunnan alueella valmistetun lähiruuan ja tuoreiden, jäljitettävien raaka-aineiden arvostus on noussut. Kotimaista ruokaa arvostetaan myös laajassa mittakaavassa. Ruuantuotantomme näkee tulevaisuudessa hyvin tai melko tärkeänä peräti 91 prosenttia suomalaisista.

Suomalaista ruokakeskustelua käydään edelleen valitettavan usein kuluttajahinnan ympärillä. Heikossa taloustilanteessa hinta kiinnostaa luonnollisesti enemmän. Ruuan kuluttajahintatasoamme verrataan kuitenkin usein muihin Euroopan maihin unohtaen, että ruokamenojen osuus käytettävissä olevista tuloista on jatkuvasti laskenut samalla kun verotuksemme on noussut.

Turvallinen valinta

Viime aikoina huomiota ovat saaneet myös ruokaketjun vastuullisuusasiat, osin erilaisten ruokaskandaalien takia. Kotimainen ruoka on monelle paitsi turvallinen valinta, niin myös konkreettinen tapa äänestää jaloillaan työpaikkojen luomiseksi ja säilyttämiseksi Suomessa.

Myös viljelijöiden toimeentulo ja jaksaminen on alkanut huolestuttaa osaa kuluttajista. Viljelijöiden pärjääminen ja jatkajien saaminen maatiloillemme onkin tärkeää. Helsingin Sanomien muutaman viikon takaisen lukijakyselyyn vastanneiden mielestä viljelijät ansaitsisivat kaikista ammattiryhmistä suurimman palkankorotuksen. Tuottaja ottaisi palkankorotuksensa mieluiten markkinoilta, jos se vain olisi mahdollista. Tuet byrokratioineen ja valvontoineen eivät ole viljelijöille herkkua.

Maataloutta tuetaan paitsi Suomessa, myös muualla Euroopassa ja maailmalla. Vaikka tuista käydään kovaa poliittista vääntöä, ei omasta ruuantuotannosta haluta missään maailman maassa luopua. Väestönkasvu, sääolosuhteiden aiheuttamat satovaihtelut, tuotantokustannusten ja hintojen voimakas heilahtelu, eläintaudit ja ruokahuijaukset ovat merkittäviä riskejä globaalien ruokamarkkinoiden alkupäässä.

Tuet ovat myös mahdollistaneet monipuolisen tila- ja tuotantorakenteen. Kasvinviljely ja kotieläintuotanto tarvitsevat toinen toisiaan. Kotieläintila tarvitsee rehuja ja viljatila ravinteita, joita saadaan ekologisesti kotieläinten lannasta.

Tehokkuus tärkeää

Maatalous on ympäri maailman ollut perinteisesti alhaista sijoitetun pääoman tuottoa tarjonnut toimiala. Ruokaa on kuitenkin opittu tuottamaan, jalostamaan ja jakelemaan tehokkaasti.

Niin yritysmaailmassa kuin maataloudessakin suuri koko ja tehokas toiminta voivat tuoda kustannussäästöjä ja kilpailukykyä. Ruuan tuotannossa kilpailukykyä syntyy kuitenkin globaalimarkkinoilla valitettavan paljon siitä, että tuotannon ympäristö-, sosiaalisen ja taloudellisen vastuun sääntely vaihtelevat maasta toiseen.

Suomessa sekä ruuantuotantoa sääntelevät lait ja viranomaismääräykset, että tuotannonalojen omaan kehitystyöhön perustuvat tuotantostandardit ovat selkeästi EU:n keskitasoa ja kaikkia suuria maatalousmaita tiukemmat. EU:ssa standardit taas ovat tiukemmat kuin sen kilpailijamaissa. Maatalouden kilpailukyky onkin yleensä parempi siellä, missä eläinten hyvinvointi-, tuoteturvallisuus ja ympäristömääräykset ja niihin liittyvä byrokratia eivät ole tiukkoja.

Tämä on haaste Suomen ja koko Euroopan maataloudelle. Toiminnan tehostaminen ja kehittäminen investoimalla kuluttajien toivomaan suuntaan vaatii riittäviä kannusteita, tulevaisuudenuskoa ja sääntelyn vähentämistä. Asioita voidaan tehdä myös kestävällä tavalla.

Kampanjointia paikallisen puolesta

MTK:lle on tärkeää, että kaikkialla Suomessa on edellytykset tuottaa laadukasta kotimaista ruokaa. Koska maatalous näillä leveysasteilla on huomattavasti haastavampaa jo yksinomaan ilmasto-olojemme takia, vaatii se puolestapuhujia ja ymmärtäjiä. Vaikka taloustilanteemme on heikko, niitä onneksi löytyy kuluttajien joukosta.

MTK ja sen jäsenet sekä tuottajajärjestöt ympäri Eurooppaa kampanjoivat positiivisin viestein paikallisen kotimaisen tuotannon ja viljelijän työn arvostuksen puolesta.

Kotimaista tuotantoa on mahdollista tukea vain jos tietää raaka-aineiden alkuperän. S-ryhmän suunta ruuan alkuperätiedon läpinäkyvyyden lisäämiseksi on oikea. MTK:lla ja S-ryhmällä on samansuuntaisia tavoitteita kotimaisen ruuan lisäarvon ja valikoimien kasvattamisen puolesta.

Hintapainotuksen sijaan tarvittaisiin kuitenkin entistä enemmän myös muuta viestintää. Vahvojen kotimaisten, laatuun ja tuotekehitykseen pohjaavien tuotebrändien tueksi tarvitaan vahvaa kotimaisen ruuan brändiviestintää. Mielikuvaa ja arvoa voidaan monille kuluttajille synnyttää entistäkin enemmän tuotantotapoihin liitetyn laadun ja sitä tukevan viestinnän kautta. Jos näin vain halutaan.

Ja miksipäs ei.

 

Artikkelikuva: MTK

infokuva

Teksti: Klaus Hartikainen, viestintäjohtaja, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK

Twitter: @KLAUHAR

3 vastausta artikkeliin Vieraskynä: Halvempaa vai vastuullisempaa ruokaa?

  1. Teija Tötöilijä sanoo:

    S-ryhmä ei ole vastuullinen kauppa, kuten tämä muovipussikohu osoittaa. Kukaan ei ole pyytänyt, että muovipusseista luovutaan, ainoastaan sitä että sitä ei tuputettaisi.

    Jos ei tuputettaisi, ainoastaan ne jotka haluavat todella pussin sen ottaisivat, ja ne jotka ei tartte ei ottaisi sitä tavan vuoksi tai asiaa sen kummemmin ajattelematta. Luontoa säästyisi mutta ei S-ryhmä mieluummin ylimielisesti jyrää, vaikka avoimessa kyselyssä kanta oli vähemmistössä!

    Häpeän SOK:n ylimielistä päivittäistavarakaupan ketjuohjausta!

  2. Juha K. sanoo:

    Koitan itse ostaa kotimaista, aina kuin se vaan on mahdollista. Artikkelin kohta “Suomalaista ruokakeskustelua käydään edelleen valitettavan usein kuluttajahinnan ympärillä” kolahtaa korvaan sikäli, että kaikilla ei tosiaan ole rajattomasti varaa käyttää rahaa yhä kallistuvaan ruokaan. On ihan hienoa, että joistain lihatuotteista yms. näkyy suoraan alkuperäisen tuottajan tilan nimi ja paikkakunta. Tietää mista tavara tulee. Toisaalta se, että saman valmistajan sama tuote toisessa pienemmässä kauppaketjussa maksaa 20-30% vähemmän pistää miettimään, että mikä mättää?
    Onko niin että “seiniin” on investoitu aivan liikaa? Suurissa kauppayksikössä hävikit ovat käytännössä miljoonaluokkaa, kuka maksaa? Miten pienempi ulomainen kilpailija (nykyinen ostospaikkani) pärjää niin hyvin pienemmälläkin katteella?
    Ruokaketju meillä Suomessa on pahasti vääristynyt, artikkelin kirjoittajan MTK tuottajineen saa yhä pienemmän osan lopputuotteen hinnasta. Sekä väliportaat, elintarviketeollisuus, että etenkin kauppaketjut ovat nostaneet oman voittomarginaalinsa kohtuuttoman korkealle. Ongelma ei siis ole siinä että ruoka olisi sinänsä kallista, vaan että siitä on oligopoli mallilla tehty kohtuuttoman kallista luottaen siihen, että kyllä asiakas aina maksaa sen mitä pyydetään.
    Mihinkähän S-ryhmä on hukannut alkuperäisen toimintaideansa? Minusta se on täysin kateissa. Oliko se osuuskaupan alkuperäinen tavoite oikeasti rakentaa Prisma joka tuppukylään? Pidetäänkö asiakkaita tosiaan niin yksinkertaisina, etteivät he ymmärrä että asiakkaan pussista ne lasipalatsit kuitenkin maksetaan. Ja kalliit seikkailut itänaapurissa. Ikävä fakta on se, että mielestäni S-mopo on pahasti karannut käsistä.

  3. Juha K. sanoo:

    S-ketju on näköjään hyvin herkkähipiäinen, eikä julkaise omaan toimintaansa kohdistuvaa kritiikkiä. No olette päässeet jälleen iltasanomienkin uutisiin ja kiitokseksi siitä että kritiikkiä ei julkaistu lainkaan, minäkin lupaan kääntyä teitä vastaan. Perästä kuuluu 🙂

Mitä mieltä sinä olet?