Viikko ilman muovipusseja 0

  • 84,5 % kaikista Prisman kauppakasseista on valmistettu kierrätysmateriaaleista. 90 % näiden kassien raaka-aineesta tulee kierrätetystä muovista ja merkittävä osa tästä S-ryhmän omista logistiikkakeskuksista.
  • Monet S-ryhmän ruokakaupat tarjoavat kuluttajille mahdollisuuden pakata hevi-tuotteet myös biopusseihin. Lisäksi monet alueosuuskaupat tarjoavat asiakkailleen maksullisia kestohedelmäpusseja.

Muutama viikko sitten keskustelin Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa muovipusseista ja niiden ympäristövaikutuksista. Keskustelun päätteeksi eräs opiskelijoista heitti haasteen: pystyisinkö elämään viikon verran ilman muovipusseja? Ostokset tulisi pakata omiin kangaskasseihin, hevi-osaston erilaiset pikkupussit olisi kielletty ja lopulta roskien keräämiselle – koostuivat ne sitten bio- tai muusta jätteestä – tulisi keksiä vaihtoehtoinen menetelmä.  Heti en haasteeseen tarttunut, mutta lupasin miettiä asiaa. Eniten pohditutti arki kokeilun aikana – kuinka jätehuolto käytännössä perheessämme toteutettaisiin?

Kokeilu alkoi soitolla paikallisen jätehuoltoyhtiön asiakasneuvontaan. Selväksi tuli, ettei roskia voinut sellaisenaan heittää jäteastiaan, sillä astioiden turha likaaminen aiheuttaa ylimääräisiä huoltotoimenpiteitä jätehuoltoyhtiölle. Jätteiden lajitteluun kannattaisi myös kiinnittää huomiota.  Oikein lajiteltu jäte vähentää sekajätteen määrää ja samalla niiden sisältämät raaka-aineet saadaan paremmin uudestaan käyttöön. Näillä eväillä kokeilu alkoi.

Ostoksilla ei ongelmia

Mutta miten viikko oikein sitten onnistui? Kaupassa käynti ei tuottanut suurta ongelmaa. Ruokaostokset pakattiin omiin ostoskasseihin, ja heviosaston tuotteet saivat kylkeensä hintatarran, jolloin pikkupussia ei tarvinnut käyttää. Viikon aikana ei tehty hevi-ostoksia, jotka olisivat erityisesti vaatineet pakkausta. Jatkossa voisin harkita kierrätettävän hevipussin käytön lisäämistä omassa taloudessamme.

Jätehuollon järjestäminen vaati hieman enemmän kekseliäisyyttä. Biojätteet kerättiin sanomalehdestä valmistettuun kääröön, joka korvasi hyvin normaalisti käytetyn biopussin. Lasi- ja metallijätteet on perheessämme jo aikaisemmin lajiteltu erikseen, joten tämä ei aiheuttanut mitään lisätoimenpiteitä. Talonyhtiömme on myös mallikkaasti järjestänyt asukkaiden jätehuollon ja pihastamme löytyy muun muassa erilliset pisteet lasi- ja metallijätteelle.

Sekajäte, joka käytännössä koostui erilaisesta muovijätteestä, olikin sitten hieman ongelmallisempi juttu. Viikon aikana huomasin peseväni muovipakkauksia sekä yritin hyödyntää erilaisia pakkauspusseja muiden jätteiden keräämiseen. Esimerkiksi tyhjään pastapussiin mahtuu uskomaton määrä erilaisia kalvoja ynnä muuta sellaista jätteitä. Kokeilun aikana myös kiinteistömme jätetilat tulivat erityisen tutuksi.

Muovipussin kaipuu yllätti

Täysin muovipussiton elämä tuntuu vielä melko kaukaiselta ajatukselta. Omassa kokeilussani pullonkaulaksi muodostui sekajäte, jonka lajittelu oli testiviikon aikana melko työlästä. Monta kertaa huomasin kaipaavani muovikassia, johon jätteet olisi ollut helppo tyrkätä.

Paljon parjattujen hevipussien käyttöä voisin vähentää tai korvata esimerkiksi kierrätettävällä kangaspussilla, mikäli taloudessamme ei olisi koiraa. Testiaikana karvakuono oli lomailemassa maalla, mutta monta kertaa viikon aikana pohdin, miten koiran ”jätehuolto” olisi käytännössä järjestetty kaupunkiympäristössä, jos tilanne olisi ollut toinen. Koiran ulkoiluttaminen ilman muovipussia olisi ollut melko haasteellista.

Artikkelikuva: Thinkstock

infokuva

Teksti: Senja Forsman, vastuullisuusasiantuntija, S-ryhmän päivittäistavarakauppa

Mitä mieltä sinä olet?