Vieraskynä: Vastuulliset ruokavalinnat ovat vaikeita – vai ovatko sittenkään? 14

3 helppoa vinkkiä vastuullisempaan ruokailuun:

1. Korvaa osa lihasta kasviksilla ja kestävästi kalastetulla kalalla.

2. Älä heitä ruokaa hukkaan.

3. Suosi vastuullisesti tuotettua, kuten luomua ja Reilua kauppaa.

Tutustu WWF:n ruokaoppaaseen täällä

“Ei ole todellisia eroja, ei kannata valita ”vastuullista”. Aivan liian vaikeaa tietää miten tuotteet on tehty. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista, ei voi tietää totuutta.”

Nämä ovat lainauksia Vastuullisuuden argumentit kuntoon -hankkeen haastatteluista. Olen edellisten lausahdusten kanssa pitkälti samaa mieltä.

Ruoan tuotantoon ja kulutukseen liittyvät ympäristövaikutukset ovat moninaisia ja ilmaston kannalta parempi valinta ei ehkä olekaan parempi vesivarojen kulutuksen kannalta.

Onneksi asia ei ole kuitenkaan toivoton. Väitän, että kaikkein merkittävimmät valinnat ovat melko yksinkertaisia.

Usein vastuullisia valintoja pohditaan samanlaisten tuotteiden välillä: otanko suomalaisen vai ulkomaisen tomaatin tai onko luomutuotanto lopulta ilmastoystävällisempää kuin tavanomainen tuotanto?

Kun katsetta nostaa tomaattilaareista, niin saattaa nähdä porkkanan. Varsinkin talvisaikaan porkkana on ylivoimaisesti parempi valinta ilmaston kannalta kuin kasvihuonetomaatti. Jos valinta osuu vielä kotimaiseen porkkanaan, niin voi varmistua, että omat ruokavalinnat eivät ole välillisesti lisäämässä vesivarojen niukkuutta esimerkiksi Espanjassa, josta meille tulee kasteluvedestä riippuvaisia tomaatteja.

Lihapullaa vai härkäpapua?

Ylivoimaisesti merkittävin tekijä ruoan ympäristövaikutuksissa ovat peltotuotannon aikaiset ympäristövaikutukset: ilmastovaikutukset, vesivarojen käyttö sekä kasvavan väestön ruokkimiseksi tarvittavan maatalouspinta-alan käyttö.

Peukalosääntönä voi sanoa, että eläinperäiset ruokaraaka-aineet kuluttavat vesivaroja ja tuottavaa maatalousmaata sekä aiheuttavat ilmastovaikutuksia useimmiten vähintään kaksinkertaisesti verrattuna kasvisperäisiin raaka-aineisiin.

Ateriakokonaisuuksissakin on isoja eroja. Lihapulla-annoksen hiilijalanjälki on noin 2,5-kertainen härkäpapupihviannokseen verrattuna. Hampurilaisaterian tuotantoon tarvitaan peltopinta-alaa lähes kahdeksan kertaa yhtä paljon kuin spagetti tomaattikastikkeessa -annokseen.

Hukkaruoka rasittaa ympäristöä

Eli ratkaisevaa on, mitä lautaselleen tai jääkaappiinsa valitsee ja meneekö siitä osa hukkaan. WWF:n ruokaopas  suosittelee kolmea helppoa ja tärkeintä vastuullista valintaa:

1. Korvaa osa lihasta kasviksilla ja kestävästi kalastetulla kalalla.

2. Älä heitä ruokaa hukkaan.

3. Suosi vastuullisesti tuotettua, kuten luomua ja reilua kauppaa.

Terveellisyys ja ekologisuus käsi kädessä

Huomaa, että tarkoituksenamme ei ole pakottaa ketään kasvissyöjiksi. Ympäristöystävällinen ruokavalio on kuitenkin vastuullinen valinta ja sitä paitsi usein hyväksi myös terveydellesi.

Ravitsemussuositusten mukaan suomalaisten tulisi vähentää punaisen lihan ja lihavalmisteiden kulutusta ja puolestaan lisätä kasvisten, marjojen ja hedelmien, pähkinöiden, siementen ja palkokasvien käyttöä.

Lihan kulutuksen suositeltu yläraja on 500 grammaa viikossa. Keskimäärin suomalaiset syövät 40 % yli tämän suosituksen. Miehet ylittävät suosituksen 75 %:lla.

Olisiko sinun mahdollista valita ensi kerralla pienempi liha-annos, kestävästi tuotettua kalaa tai kasvisruokaa?

 

Artikkelikuva: Pauliina Heinänen/WWF

Henkilökuva: Aki-Pekka Sinikoski/WWF

infokuva

Teksti: Jussi Nikula, ohjelmapäällikkö, Ekologinen jalanjälki, WWF Suomi

14 vastausta artikkeliin Vieraskynä: Vastuulliset ruokavalinnat ovat vaikeita – vai ovatko sittenkään?

  1. Heikki Jokipii sanoo:

    Jos Nikula tuolla kirjoitttaa, että …

    “Ylivoimaisesti merkittävin tekijä ruoan ympäristövaikutuksissa ovat peltotuotannon aikaiset ympäristövaikutukset: ilmastovaikutukset, vesivarojen käyttö sekä kasvavan väestön ruokkimiseksi tarvittavan maatalouspinta-alan käyttö.”.

    … ja tiedämme (Nikulakin!), että luomuviljely vaatii maapinta-alaa (ja vettäkin) noin kolminkertaisesti tavanomaiseen nähden saman ruokamäärän tuottamiseen, miten ihmeessä hän (ja WWF) voi päätyä suosittamaan luomuvaihtoehtoa?

    Ja tämä tämmöinen olisi sitten vielä “helppo ja tärkein vastuullinen valinta”!!!

  2. Outi Hohti, SOK sanoo:

    Hei Heikki, kiitos kysymyksestä. Välitetäänpä tämä Jussille tiedoksi, josko hän antaisi näkökulman asiaan.

  3. Jussi Nikula sanoo:

    Hei Heikki,

    Kiitos hyvästä kysymyksestä. Olet oikeassa, että luomun satotaso on keskimäärin tavanomaista tuotantoa alhaisempi. Tosin en ole samaa mieltä kanssasi siitä, että ero olisi kolminkertainen. Useat tutkimukset osoittavat eron olevan noin 20 %:n luokkaa.

    Ruokaoppaamme kahden ensimmäisen vinkin (korvaa osa lihasta kasviksilla ja kestävästi kalastetulla kalalla sekä älä heitä ruokaa hukkaan) mukaisten ruokavalintojen johdosta peltopinta-alaa säästyy huomattavasti, jolloin myös luomutuotannon laajentaminen olisi mahdollista.

    Esimerkiksi tiedelehti-Naturessa julkaistun artikkelin (Foley et al. 2011. Solutions for a Cultivated Planet) perusteella on laskettavissa, että ohjaamalla puolet ihmiskäyttöön soveltuvasta viljasta suoraan ihmisille eikä rehuksi lihan tuotantoon, voidaan peltopinta-alan tarvetta vähentää noin 25 %. Lisäksi puolittamalla ruokahukka säästetään noin 12 % peltopinta-alan tarpeesta.

    Luomutuotannon eräinä tärkeimpinä hyötyinä ovat luomutuotannon positiiviset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen maatalousympäristöissä sekä maa laadun ylläpito. Kun noin neljännes globaalista maa-alasta on laadultaan heikentynyttä ja heikentyminen uhkaa maatalouden jatkuvuutta, on erityisen tärkeä pitää maan laadusta huolta.

  4. Heikki Jokipii sanoo:

    Suomessa ja Ruotsissa tehdään asiasta virallisia tilastoja. Niissä luomusadot ovat vuosi vuoden jälkeen vain 50-60% tavanomaisesta.

    Luomussa tarvitaan välivuosia typen keräämiseksi, tyypillisesti 2 vuotta viidestä, eli jää 60%. 50% kertaa 60% on 30%. 60% kertaa 60% on 36%. Jopa mainitsemasi 80% kertaa 60% on vain 48% eli alle puolet.

    Jos luomu parantaisi maan laatua, pitäisi luomusatojen jatkuvasti parantua. Parantuvatko? Vinkki: eivät. Suomen ja Ruotsin (käytännön) tilastot osoittavat luomusatojen vuodesta toiseen pysyvän samalla tasolla. Tilastoja on tehty kymmenkunta vuotta..

    Tuo vetoaminen kasviruokavaihtoehtoon on kysymyksen väistöyritys. Luomukasvisruokakin tarvitsee tuottamiseensa enemmän pinta-alaa kuin tavanomainen.

    Jos WWF alkuperäisen nimensä mukaisesti haluaa säästää villiä luontoa, onko sen kannalta tarkoituksenmukaista käyttää kasviruokaan siirtymisestä (tai ruokahukan vähentämisestä) johtuva maa-alan säästö siihen, että viljellään tehottomammin? Vai jättää sille villille luonnolle?

  5. Heikki Jokipii sanoo:

    Tuosta noin kolmanneksesta voi vakuuttua toisellakin tavalla. Suomen peltoalasta luomua on noin 7 prosenttia. Mikä on luomutuotannon osuus tuotetusta ruoasta? Se on kaikessa, myös lihatuotteissa, keskimäärin siinä 2 prosenttia. (kuten vaikka Pro Luomu voi kertoa).

  6. Heikki Jokipii sanoo:

    Viimeisin saksalainen tutkimus viime vuodelta viittasi siihen, että luomun vaikutus luonnon monimuotoisuuteenkin olisi hyvin rajallinen, Vaikka pellolla näin olisi, jo tilatasolla ero käytännössä täysin katoaisi.

    Yritän laittaa tähän linkin:

    http://ajstein.tumblr.com/post/90000291825/gains-to-species-diversity-in-organically-farmed

    Kun tiedämme, että maanviljelys vielä työntää tieltään muuta biodiversiteettiä – ja paljon, uhkaavan paljon – onko nettotulos tässä millään tavalla luomulle myönteinen?

    ***

    Ongelmaton ei ole myöskään samassa “pallukassa” suositeltu nk. Reilu kauppa. Kyseinen kansainvälinen liike/järjestö itse myöntää, että sen tuotteiden lisähinnasta vain n. 10% tavoittaa kohteensa, eli köyhän kehitysmaan viljelijän. Missään muussa hyväntekeväisyystoiminnassa tällaisia “keräyskulujen” osuuksia ei siedettäisi, vaan epäiltäisiin petosta, huijausta, rikosta.

    Asiaa pahentaa se, että Suomessa Reilun kaupan tuotteista n. 60% on luomutuotteita, kaikkine samoine seurauksineen luomusta kuin Suomessakin, mutta tässä tapauksessa kehitysmaissa. Kehitysmaissa kyse voi olla ja onkin usein siitä, että tarvittava lisämaa raivataan konkereettisesti uhanalaisista sademetsistä. Luomusadon menettäminen täysin on todennäköisempää, myös se, että tarkastaja pikku virheestäkin hylkää luomustatuksen. Köyhä viljelijä jää tällöin kokonaan ilman rahojaan, tai tyytyy huomattavasti vähempään.

    Niinpä viime keväänä asiasta Helsingin yliopistossa väitelllyt Joni Valkila päätyi aika lähelle sitä näkemystä, että Reilusta kaupasta ei ko. viljelijöille ole juuri mitään hyötyä.

    Linkki olisi tässä:

    https://helda.helsinki.fi/handle/10138/42569

    Joka tapauksessa on selvää, että Reilusta kaupastakaan ei voida väittää, että se olisi jotenkin itsestään selvästi “vastuullista”, ja siten suositeltavaa.

    Se voi olla myös suunnattoman hyväntahtoisten ihmisten suunnaton erehdys (mikä on minun käsitykseni asiasta).

    Kuten sekin, miten suuret kansainväliset luonnonsuojelujärjestöt eivät – oikeastaan vain perinteensä takia – pysty irrottautumaan luomuviljelyn puolella olemisesta, vaikka enemmän tai vähemmän ilmiselvät faktat ja luvut puhuvat sitä vastaan.

    PS. Lihankäytön kohtuullisestamisesta ja ruokahävikin vähentämisestä olen toki samaa mieltä …

  7. Heikki Jokipii sanoo:

    Edelliseen on vielä lisättävä seuraava:

    Viimeisin saksalainen tutkimus viime vuodelta viittasi siihen, että luomun vaikutus luonnon monimuotoisuuteenkin olisi hyvin rajallinen, Vaikka pellolla näin olisi, jo tilatasolla ero käytännössä täysin katoaisi.

    Yritän laittaa tähän linkin:

    http://ajstein.tumblr.com/post/90000291825/gains-to-species-diversity-in-organically-farmed

    Kun tiedämme, että maanviljelys vielä työntää tieltään muuta biodiversiteettiä – ja paljon, uhkaavan paljon – onko nettotulos tässä millään tavalla luomulle myönteinen?

    ***

    Ongelmaton ei ole myöskään samassa “pallukassa” suositeltu nk. Reilu kauppa. Kyseinen kansainvälinen liike/järjestö itse myöntää, että sen tuotteiden lisähinnasta vain n. 10% tavoittaa kohteensa, eli köyhän kehitysmaan viljelijän. Missään muussa hyväntekeväisyystoiminnassa tällaisia “keräyskulujen” osuuksia ei siedettäisi, vaan epäiltäisiin petosta, huijausta, rikosta.

    Asiaa pahentaa se, että Suomessa Reilun kaupan tuotteista n. 60% on luomutuotteita, kaikkine samoine seurauksineen luomusta kuin Suomessakin, mutta tässä tapauksessa kehitysmaissa. Kehitysmaissa kyse voi olla ja onkin usein siitä, että tarvittava lisämaa raivataan konkereettisesti uhanalaisista sademetsistä. Luomusadon menettäminen täysin on todennäköisempää, myös se, että tarkastaja pikku virheestäkin hylkää luomustatuksen. Köyhä viljelijä jää tällöin kokonaan ilman rahojaan, tai tyytyy huomattavasti vähempään.

    Niinpä viime keväänä asiasta Helsingin yliopistossa väitelllyt Joni Valkila päätyi aika lähelle sitä näkemystä, että Reilusta kaupasta ei ko. viljelijöille ole juuri mitään hyötyä.

    Linkki olisi tässä:

    https://helda.helsinki.fi/handle/10138/42569

    Joka tapauksessa on selvää, että Reilusta kaupastakaan ei voida väittää, että se olisi jotenkin itsestään selvästi “vastuullista”, ja siten suositeltavaa.

    Se voi olla myös suunnattoman hyväntahtoisten ihmisten suunnaton erehdys (mikä on minun käsitykseni asiasta).

    Kuten sekin, miten suuret kansainväliset luonnonsuojelujärjestöt eivät – oikeastaan vain perinteensä takia – pysty irrottautumaan luomuviljelyn puolella olemisesta, vaikka enemmän tai vähemmän ilmiselvät faktat ja luvut puhuvat sitä vastaan.

    PS. Lihankäytön kohtuullisestamisesta ja ruokahävikin vähentämisestä olen toki samaa mieltä …

  8. Jussi Nikula sanoo:

    Hei Heikki,

    Hienoa, että olet samaa mieltä lihan käytön kohtuullistamisesta ja ruokahävikin vähentämisestä. Olemme siis kaikkein suurimmista ratkaisuista samaa mieltä. Ja nämä suurimmat ratkaisut tapahtuvat ruoan kysyntäpuolella.

    Viittasin luomua koskevan 20 alemman satotason osalta eurooppalaiseen keskimääräiseen keskiarvoon (http://dx.doi.org/10.1016/j.jenvman.2012.08.018). Logiikkana on siis se, että kasvisruokapohjaisemman ruokavalion säästämää peltopinta-alaa on mahdollista käyttää kestävämmän tuotannon mahdollisesti hieman heikompaan satotason kompensointiin. Toisin sanoen vaihdetaan tuotantoa ja kulutusta tavanomaisesta rehukaurasta suoraan ihmiskäyttöön sopivaan luomukauraan.

    Olen myös erityisen iloinen, että nostat villin luonnon säilyttämistä esiin. Se on juuri tavoitteemme ja siksi teemme työtä useiden keskeisten globaalien maataloushyödykkeiden (soija/RTRS-sertifikaatti, palmuöljy/RSPO-sertifikaatti etc.) tuotannon saattamiseksi kestävämmäksi. Näissä sertifikaateissa keskeinen kriteeri on, että sertifikaattikriteerit eivät salli luonnonympäristöjen muuttamista maatalousmaaksi.

    Vastuullisen tuotannon edistämisessä päähuomiomme kiinnittyy maailman monimuotoisimpien luonnonympäristöjen uhkien (mm. metsäkato) torjuntaan em. sertifioinnin edistämisen kautta. Kun neljännes maapallon maa-alasta on heikentynyttä, pidämme myös tärkeänä kehittää nykyisen tavanomaisen maataloustuotannon kestävyyttä, jottei merkittävä osa peltoja muutu kokonaan tuottamattomaksi. Tiivistetyissä kuluttajaviesteissä luomu on kuluttajalle tunnetuin esimerkki tästä kestävämmästä tuotannosta. Toki sekä luomussa että tavanomaisessa tuotannossa on kehittämisen mahdollisuuksia.

  9. Heikki Jokipii sanoo:

    Hei, Jussi

    Linkissäsi ei ollut väittämääsi tietoa, että 20% alemmat sadot olisivat eurooppalainen keskiarvo. Eikä luultavasti voinutkaan olla, koska tällaista keskiarvoa ei voi laskea, koska vain Ruotsi ja Suomi ylläpitävät säännöllisesti tilastoja asiasta.

    Tämän tiedän jo siitä, että EU:n asiasta vastaava viranomainen ei ole vieläkään saanut toimitettua vastausta yksinkertaisempaan kysymykseeni, eli paljonko luomua ylipäänsä EU:ssa tuotetaan (tuotteina, ei siis pinta-alana).

    Sen sijaan yksittäisiä tilastollisia tarkasteluja hehtaarisasoista on tehty (mm. Saksassa) ja niissä satotason heikommuus on aivan samaa luokkaa kuin näissä Pohjoismaissakin eli siinä 40% tai alle.

    Edelleenkään tuo luku ei ole kaikki, vaan eräänlainen “raakatulos”. Suomen ja Ruotsin satotilastoissakin käytetään, ehkä käytännön syistä, vain näitä “raakoja” lukuja. Luomu kerää ravinteita käyttämällä pinta-alaa, nettotulokseen täytyy lisätä nämä “piilohehtaarit”.

    Välivuosien lisäksi luomu voi myös käyttää asiassa tavanomaista viljelyä hyväkseen. Ranskalaisen tutkimuksen mukaan

    http://iopscience.iop.org/1748-9326/8/4/044045/article

    tutkitut luomutilat siellä saivat tavanomaisilta tiloilta 23% typestään, 73% forforistaan ja 53% kaliumistaan. “Piilohehtaareja” nekin. Ilman näitä ravinnevirtoja luomusadot olisivat vielä pienempiä.

    Ihmettelen yhä Sinun (ja WWF:n?) huoletonta suhtautumista tarvittaviin lisähehtaareihin. Eräiden asiantuntija-arvioiden mukaan kaikki hyvä viljelysmaa on jo ihmisen käytössä. Lisämaata voitaisiin raivata vain alueilta, joista saatu tuotto olisi hyvin marginaalinen (ja vahingot tästä suuret). Jos väestö yhä kasvaa (9-10 milardiin?) ruoka pitäisi saada olemassa olevilta alueilta. Silloin jo joku 20% huonompi tuotto olisi katastrofaalinen – jos täytyy saada 50-100% enemmän ruokaa.

    Linkkaamasi tutkimus (Hanna Tuominen jne.) sai tuloksekseen, että kyllä, pinta-alaa kohti tarkasteltuna luomuviljely on ympäristöystävällisempää. Mutta jos asia lasketaan suhteessa aikaansaatuun tuotteeseen, ero häviää olemattomiin (ja monesti luomun tappioksi).

    Kuluttaja ei osta pinta-alaa, kuluttaja ostaa tuotteita.

    Tässä yrität luoda vaikutelmaa, että tämä olisi muka tehoviljelyn eli tavanomaisen maatlouden syytä:

    “Kun neljännes maapallon maa-alasta on heikentynyttä, pidämme myös tärkeänä kehittää nykyisen tavanomaisen maataloustuotannon kestävyyttä, jottei merkittävä osa peltoja muutu kokonaan tuottamattomaksi.”

    Maapallon peltojen heikentymisen syynä kuitenkin, erityisesti Afrikassa, on pikemminkin tehoviljelyn puute, so. pelloista otetaan ulos enemmän ravinteita kuin sinne muodostuu tai laitetaan:

    http://www.ipsnews.net/2015/01/more-than-half-of-africas-arable-land-too-damaged-for-food-production/

    Ongelmalliseksi sen taakse piiloutuminen, että olisi syytä vähentää eläintuotteita, tulee Suomessa siksi, että kaksi suosituinta luomutuotetta täällä ovat luomumaito ja kananmunat. Osta muuten luomua – mutta älä näitä?

    Artikkelisi teesi, että vaikka vastuulliset valinnat ovat vaikeita, niin nämä mainitsemasi valinnat ovat helppoja (eli kiistattomia tms.), on toisin sanoen luomun osalta osoittautunut vääräksi. Se on peräti ongelmallinen valinta.

    Kuitenkin tavallaan haluat jatkaa tätä väärän tai ainakin kiistanalaisen, mutta tunnetun ja helposti muistettavan asian suosittamista:

    “Tiivistetyissä kuluttajaviesteissä luomu on kuluttajalle tunnetuin esimerkki tästä kestävämmästä tuotannosta.”

    Tiivistäen – eli mutkat suoriksi.

    Viimeisenä lauseenasi tuot esiin:

    “Toki sekä luomussa että tavanomaisessa tuotannossa on kehittämisen mahdollisuuksia.”

    Ei ole! Tavanomaisessa tuotannossa on, mutta luomussa ei ole. Se on enemmän tai vähemmän kiveen hakattu sääntökokoelma, johon tieteellinen tieto asioiden reaalisista seurauksista ei ulotu. Kansainvälinen luomuliitto IFOAM päättää, ja siihen ei ole EU:lla tai Suomella nokan koputtamista.

    Heikki

    • Jussi Nikula sanoo:

      Hei Heikki,

      Kiitos jälleen pitkästä vastauksesta. Erityisesti nostosi alituottavien peltojen satojen nostosta mm. Afrikassa on hyvä. Tämä näkökulma mainitaan muun muassa aiemmin viittaamassani Foleyn artikkelissa ja olen sitä itsekin aktiivisesti ruokaa käsittelevissä esityksissäni nostanut esille. En maininnut sitä aiemmin, koska keskustelumme oli Suomi-painotteista. Alisuoriutuvien peltojen tuottavuuden nosto esim. 75 %:iin maksimista tarjoaa ihmiskunnalle jo noin 28 % lisää ruokaa (perustuen Foleyn artikkeliin) nykytuotantoon verrattuna.

      Ravinteiden ja veden saatavuus sekä oikeanlaiset viljelylajikkeet ja -menetelmät lienevät tärkeimpiä ratkaisuja esimerkiksi juuri Afrikassa, jossa perheviljelypainotteisen maataloustuotannon tuottavuus ja kestävyys ovat keskeisiä ruokaturvan, muun toimeentulon, naisten aseman, lasten kouluunpääsyn ja monien muiden kehityskysymysten kannalta. Tätä mahdollisuutta ei minusta tarvitse asettaa luomu vs. tehotuotanto -vastakkainasetteluksi, kuten tunnuit tekevän. Alisuoriutuvien peltojen satoja on pystyttävä nostamaan ja se on tehtävä kestävästi.

      Totesin aiemmin useampaan kertaan, että tärkeimpiä tavoitteitamme on metsäkadon pysäyttäminen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja esitin ratkaisuja maataloustuotannon laajenemisen ehkäisemiseksi. Siten en tunnista itsessäni tai WWF:ssä tulkitsemaasi ”huoletonta suhtautumista lisähehtaarien tarpeeseen”. Asia on päinvastoin.

      Pyrin lopettelemaan pitkää keskusteluamme tällä palstalla jonkinlaisella yhteenvedolla omalta osaltani. Olemme tulkintani mukaan yksimielisiä kaikista tärkeimmistä ratkaisuista, joilla kasvava väestö olisi mahdollista ruokkia kestävästi: alituottavien peltojen satotason nosto, lihan kulutuksen vähentäminen teollisuusmaissa, ruokahukan puolittaminen. Erilaisia näkökantoja tunnumme edustavan siinä, kuinka suuri huoli meillä on maatalousmaan laadun ja tavanomaisen tuotannon pitkän aikavälin kestävyyden suhteen sekä laajamittaisemman luomutuotannon vaikutuksiin viljelyalan tarpeeseen. Näkökulmasi ovat relevantteja ja tärkeitä kestävän ruoan tuotannon ja kulutuksen keskustelussa.

      En väitä, että nykyisen kaltainen luomutuotanto on täydellinen ratkaisu, mutta maatalousmaan laadun heikkeneminen osoittaa, että tavanomainen tehotuotantokaan ei sitä olisi. Paras ratkaisu löytynee molempia kehittämällä.

      Hyvää talven jatkoa sinulle Heikki.

  10. Heikki Jokipii sanoo:

    Eikö Sinun, Ilkka Alarotu, S-ryhmän luomuvastaavana ja Pro Luomun vetäjänä, tee yhtään mielesi tätä kommentoida?

    Vaikkapa tuota laskelmaa, joka on arvioitu juuri Pro Luomun antamien tietojen pohjalta, että luomuviljelyn 7% osuus Suomessa tuottaa vain 2% ruoasta?

  11. Heikki Jokipii sanoo:

    Jussi!

    Varmasti riittää nyt tältä erää ja asia voidaan ns. “jättää mietintämyssyyn”.

    Jussi Nikula:
    “Erilaisia näkökantoja tunnumme edustavan siinä, kuinka suuri huoli meillä on maatalousmaan laadun ja tavanomaisen tuotannon pitkän aikavälin kestävyyden suhteen sekä laajamittaisemman luomutuotannon vaikutuksiin viljelyalan tarpeeseen.”

    Noissahan ne erimielisyydet ovat. Vaikka tarkentaen: huoli meillä niissäkin on luultavasti yhtä suuri, mutta näkemys erilainen.

    Ihan lopuksi kuitenkin haluaisin tuoda esille, että minä dokumentoin ja selitin perusteellisesti sen, miten luomuviljely tosiasiallisesti vaatii paljon enemmän viljelypinta-alaa kuin joiltakin koeviljelmiltä ilmoitetut -20% -tulokset, mutta koko keskustelumme ajan päätit nämä kaikki perusteluni täysin ignoroida. Edelleen tarjoan niitä perustelujani Sinun “mietintämyssyysi”.

    Olemme yhdistyksemme puitteissa käsitelleet tätä asiaa perusteellisesti keskustelussamme (jonne sinnekin voi tulla):”Luomun ja tehotuotannon hyötysuhteesta”:

    http://tuottavamaa.org/forum/index.php?topic=162.0

    Heikki

  12. Heikki Jokipii sanoo:

    Jussi!

    Maltanpa minäkin nyt jättää tämän keskustelun täällä “juryn päätettäväksi” eli lukevan yleisön arvioitavaksi.

    Heikki

Leave a Reply to Heikki Jokipii Cancel reply