Vieraskynä: Maailman vesipula suomalaisessa ostoskorissa? 0

22. maaliskuuta vietetään Maailman vesipäivää.

Päivän tarkoituksena on lisätä tietoa vesivarantojen vaikutuksesta taloudelliseen tuottavuuteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin.

Kuluttaja on ruokakaupassa usein valinnanvaikeuden edessä. Mieltymykset ja terveys eivät ole ainoita asioita, joita kuluttaja pohtii kymmenien erilaisten maitojen ja leikkeleiden keskellä. Usein myös tuotteiden ympäristövaikutukset nousevat ajatuksiin valintaa tehdessä. Mutta onko yksittäisillä ostopäätöksillä mitään vaikutusta?

Pitääkö vedestä olla huolissaan?

Uutisissa on puhuttu paljon ruoantuotannon vaikutuksista Itämeren rehevöitymiseen, luonnon monimuotoisuuteen sekä ilmastopäästöihin. Ruokaa ei enää tuoteta takapihoillamme vaan se tulee kauppaan monivaiheisten tuotantoketjujen kautta. Myös ympäristövaikutukset ovat näin kauempana: paljon vaikeammin ymmärrettävissä – ja havaittavissa.

Vesialan tutkijana joudun usein vastaamaan kysymykseen: miksi suomalaisten pitäisi olla huolissaan tuotteiden syömästä vedestä? Sillä täällähän vettä riittää ja Suomi on yksi harvoista maista missä peltoja pitää kastelun sijaan kuivattaa. On totta, ettei meidän tarvitse huolehtia veden riittävyydestä ruoan kasvattamiseen.

Mutta miten on muualla ja entä, miten me kytkeydymme globaaliin ruoantuotantoon?

82% vesijalanjäljestä tulee ruoasta

Koko maapalloa miettien lähes 60 % ihmisistä elää alueilla missä vedenkäyttö on liian runsasta vesivaroihin nähden tai vedestä on jo pulaa. Tämä käy ilmi tutkimuksestamme, jossa kriittisimmiksi alueiksi havaittiin pohjoinen ja itäinen Afrikka, Lähi-Itä sekä eteläinen ja itäinen Aasia.

Globalisaation, kaupungistumisen sekä nykyisten ruokailutottumuksiemme myötä Suomen riippuvuus tuontiruoasta on kasvanut tasaisesti viimeisten vuosikymmenten ajan. Ja kun tuodaan ruokaa, niin tuodaan välillisesti myös sen tuottamiseen käytettyä vettä. Tätä kutsutaan piilovedeksi tai virtuaalivedeksi.

Jopa 82 % suomalaisen päivittäin käyttämästä 3800 vesilitrasta eli vesijalanjäljestä tulee ruoan kautta. Syömme siis hurjan määrän vettä päivittäin! Tästä yli 40 % jää rajojemme ulkopuolelle; usein alueille, missä kärsitään vesipulasta.

Läheltä ja kasvispainotteisesti

Globaalissa kaupankäynnissä on helppo ymmärtää ihmisten liikkuvuus, tai tomaattien tuonti Espanjasta. Mutta siihen kytkeytyvän piiloveden ymmärtäminen on vaikeampaa. Esimerkiksi ostamalla kilon espanjalaista tomaattia, kulutat 400 litraa sikäläistä vettä. Ja on vielä vaikeamminkin hahmotettavia asioita. Mille alueille ja kuinka suuren vesijalanjäljen esimerkiksi Suomessa tuotettu naudanliha rehuineen jättää?

Kuinka sitten kuluttajana voin tehdä parempia valintoja? Valintojen tekemisessä pääsee pitkälle jo muutamalla nyrkkisäännöllä. Kasviperäisen ruoan vesijalanjälki on lähes aina pienempi kuin eläinperäisen tuotteen. Ja Suomessa sekä Suomen lähimaissa tuotettu ruoka on suurella todennäköisyydellä tuotettu alueilla, missä vesipulaa ei esiinny. Kuluttajan työtä helpottaa se, että samat nyrkkisäännöt toimivat niin Itämeren rehevöitymisen, luonnon monimuotoisuuden kuin ilmastopäästöjenkin osalta.

Puolitetaan hävikki

On myös muita keinoja säästää vettä sekä ympäristöä. Yksi tehokkaimmista on ruokahävikin pienentäminen. Arvioimme että globaalisti jopa neljäsosa ruoantuotantoon käytetystä vedestä kuluu ruokahävikkiin, ruokaketjun eri vaiheissa. Jos tämä hävikki voitaisiin puolittaa, niin ruokaa riittäisi seitsemän miljardin ihmisen ruokkimisen sijaan kahdeksalle miljardille. Ja mikä parasta: ilman vesivarojen nykyistä suurempaa käyttöä.

Vettä ajatellen tulevaisuus näyttää vähintään synkältä, sillä vesipulan on arvioitu olevan yksi suurimmista ihmiskunnan haasteista lähitulevaisuudessa. Onneksi on myös keinoja vaikuttaa: ei ole lainkaan liioiteltua sanoa niiden olevan meidän jokaisen ostoskorissa!

 

infokuva

Teksti: Matti Kummu, apulaisprofessori, Aalto-yliopisto

Mitä mieltä sinä olet?